Imatralainen 27.10.2010
Oikeus täyteen työeläkkeeseen sen jälkeen kun 40 vuotta eläkettä kerryttävää työhistoriaa on takana, voisi olla nykyistä oikeudenmukaisempi ratkaisu eläkekiistoihin. Saavutettuun ikään perustuva eläkkeelle siirtyminen on elämälle vieras jäänne saksalaisesta byrokratiasta. Ihmisiä ei saa jakaa laatuluokkiin kuten viinejä iän tai valmistusvuoden perusteella.
Peruskoulun jälkeisten lyhyiden ammattiopintojen suoritus pitäisi avata työpaikan ovet n. 18 vuoden ikäisenä. Näinhän se meni vielä pari vuosikymmentä sitten ja pitäisi mennä edelleen. Optimitapauksessa 40 vuotta työelämää olisi täynnä jo 58v. ikäisenä. Lyhyet ammattiopinnot johtavat usein myös raskaisiin, kehoa kuluttaviin ja hyvää ruumiillista kuntoa edellyttäviin tehtäviin. Monissa tapauksissa 40 vuottakin on liikaa. Silti monelle kysyjälle lyödään Tuntematon Sotilas romaania mukaillen ”sellainen rätinki pöytään, että sinä et voi olla työkyvytön alle kuusikymppisenä”.
Jos pää ja istumalihakset kestävät, monet jatkavat opinahjoissaan lähes kolmekymppisiksi.
Kiitoksena pitkistä opinnoista on yleensä siisti sisätyö hyvässä virassa. Tosin monesti henkisesti kuluttavaa, mutta oikealla tavalla työkunnosta huolehtien ja järkevällä tehtäväjaolla työt voisivat jatkua 40 vuotta. Täysi työeläke olisi odottamassa viimeistään 65-67 v. ikäisenä.
Molemmissa tapauksissa jatkaminen työelämässä vielä 40 vuoden työuran jälkeen toisi eläkebonukset nykyiseen malliin, yhteiskunnan erityiskiitoksena huoltosuhdetta parantavasta toiminnasta.
Joku ratkaisu suomalaisten on löydettävä edessä odottavan kestämättömän huoltosuhteen korjaamiseksi. Huoltosuhteella tarkoitetaan työelämässä olevien ja yhteiskunnan elätettävänä olevien laskennallista suhdetta. Aleksis Kiven romaanissa seitsemän veljeksen koti Jukola meni turmioon, kun huoltosuhde vääristyi. Aiemmin kun veljesten esi-isät vielä elivät ja töitä tehtiin koko perheen voimin, oli huoltosuhde kunnossa. Seurauksena siitä Jukolan pelloilla aaltoili teräinen vilja.
Veljesten äiti yritti vielä pitää taloa pystyssä, mutta kun romaanin hienosti kuvaamana veljesten isä poikineen mönki mieluummin metsissä ja vietti aikaa toimettomana uuninpankolla, oli koko maatila mennä perikatoon. Romaanin seitsemän velikultaa ymmärsi lopulta elämisen perustotuudet ja kaikki päättyi hyvin.
Suomelle ei näin tule käymään, jos emme pysy nykyistä selvästi kauemmin yhteiskunnallemme hyvinvointia tuottavan elinkeinoelämän palveluksessa. Tämä asettaa suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoa tukevia vaatimuksia myös elinkeinoelämän ”liituraidoille”.
Antero Lattu sd.
Kansanedustajaehdokas
Imatra
