26.9.2016. Etelä-Saimaa ja Uutisvuoksi
Talouselämä-lehden (17.9.1982) tekemän vertailun mukaan vuonna 1982 Suomen teollisuudessa palkkataso oli vain noin 2/3 Ruotsin tasosta. Teimme töitä Suomessa 25 prosenttia pienemmällä palkalla kuin Saksan tai USA:n työvoima.
Yritetään hyväksyä tosiasia, että Suomen logistinen sijainti suhteessa Ruotsiin on heikko.
Suomen metsäteollisuuden alhaista palkkatasoa kummasteli myös kansainvälinen Pulp and Paper International -lehti helmikuussa 1982. Paperiduunarin vuosikustannus oli tuolloin Ruotsissa n. 27 000 dollaria, mistä 30 prosenttia henkilösivukuluja. Suomessa jo tuolloin muuhun väestöön nähden kovapalkkaisen paperimiehen vuosiansio jäi 18 000 dollariin, mistä henkilösivukulut olivat peräti 34 prosenttia.
Tarvitseeko enää ihmetellä suomalaisen teollisuuden hintakilpailukykyä 1980-luvulla
Nyt työvoimakustannuksemme ovat enää noin 13 prosenttia pienemmät kuin ruotsalaisten, samaa tasoa kuin Saksan ja suuremmat kuin enimmän osan EU-maista. Suomen logistinen sijainti maailman kartalla ei ole muuttunut, mutta suhteessa maailman kaupan kuumiin pisteisiin se on heikentynyt.
Yritetään hyväksyä tosiasia, että Suomen logistinen sijainti suhteessa Ruotsiin on heikko, ja erityisen heikko suhteessa Keski-Euroopan maihin.
Kuljetuskustannuksemme päämarkkinoille Keski-Eurooppaan ovat kilpailijoihimme nähden korkeat, jos viedään hevosta suurempia tavaroita, eikä Tauno Matomäen väittämän mukaan hevosta pienempiä vientituotteita kannata Suomessa edes valmistaa.
Nokia oli toki kohtalokas onnenpotku Suomelle mutta se vääristi suomalaiset uskomaan omaan erinomaisuuteen kaikessa korkeaa teknologiaa tai yleensäkään korkean jalostusarvon omaavien tuotteiden valmistuksessa.
Oman raskaan kuorman kilpailukykyneuvotteluihin ovat tuoneet Björn Wahlroosin kaltaiset isänmaansa hylänneet kovan linjan kapitalistit. Vaikka työn hinta Suomessa suhteessa kilpailijoihimme pudotettaisiin 80-luvun tasolle, niin nämä konnat sijoittavat kaikki voittonsa muualle kuin suomalaiseen vientiteollisuuteen.
Uskon, että kaikki työkykyiset suomalaiset haluavat tehdä työtä kilpailukykyisellä palkkatasolla, jos sitä olisi olemassa niillä kulmakunnilla, missä olemme tottuneet asumaan ja missä pystyy ihmisiksi elämään mielenterveyttään menettämättä.
Työttömyys on yhtä tuskaa ihmiselle, joka haluisi tehdä työtä ja elää palkallaan, vaikka ulkomaan matkoja ei enää olisikaan varaa tehdä. Yritetään yhteisesti hyväksyä palkkataso, johon kykymme maailmanmarkkinoilla riittää ja mikä takaa maallemme vahvan työllisyyden.
Antero Lattu sd. insinööri, Imatra
