10.9.2016 Etelä-Saimaa, Uutisvuoksi
Turbokapitalismin taloudenhallinnan mekanismit eivät ole toimineet kuten markkinatalouden ylipapit ovat suunnitelleet. Seuraukset terveelle kansantaloudelle ovat verrattavissa kommunistien aikaansaannoksiin.
Eivät ymmärtäneet, ettei turbokapitalismi ole toisen ääripään turbososialismia parempi.
Valtion tuore budjettikirja kertoo Suomen lainaavan 3 000 miljoonaa euroa negatiivisella korolla. Tämä ei ole terveen talouden tunnusmerkki, vaikka hallitusvastuuta kantavat puoluepamput myhäilevätkin tyytyväisinä hyvästä diilistä ja hierovat ”karvaisia käsiään” kuin autokauppias myydessään mummon kirkkokäytössä olleen auton eteenpäin. Björn Wahlroosin perässä hiihtäjillä ei ole edes sen vertaa selkärankaa, että uskaltaisivat julkisesti ilmoittaa koko homman menneen ”pepulleen” Lontoon Cityn finanssikeskuksen liituraitojen ohjauksessa. Siinäkään he eivät eroa kommunisteista, täyttä vauhtia omaa suuntaa sivuille vilkuilematta, kunnes lopullinen tuho pysäyttää menon.
Terveen talouden aikana yhteiskunnat kasvoivat hallitusti, kun valtiot sekä valtioissa rajallista valtaa käyttäneet yksityiset sukuyhtiöt ja pienet liikepankit hallinnoivat omistajien, yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta terveesti toimivia yhtiöitä ja kansantaloutta. Palkat Suomessa jäivät alle kilpailijamaiden tason, mutta hyvinvointi jakautui varmasti nykyistä tasaisemmin.
Oikeaa rahaa ei voitu läheskään samassa määrin luoda tyhjästä, kuten nyt taikovat Lontoon finanssipalatsien sankarit kerätessään futuureilla ja muilla turbotalouden vippaskonsteilla rahastoihinsa virtuaalirahaa. Kun äärikapitalismin vastakohta, Neuvostoliiton ylläpitämä proletariaatin diktatuuri katosi kartalta, turbokapitalistit havaitsivat tilaisuutensa tulleen ja ottivat ohjat käsiinsä. Eivät ymmärtäneet, ettei turbokapitalismi ole toisen ääripään turbososialismia parempi. Molemmissa tapauksissa valta on vain muutamalla rajallisen ymmärryksen omaavalla ihmisellä ja seuraukset sen mukaisia.
Myös Suomessa havaittiin uudet tuulet ja kansakuntamme purjeet viritettiin uuden suunnan mukaisesti. Esimerkkinä Suomessa vallinneesta uudesta ajattelusta on keskustelu, mitä käytiin vuonna 2000 metsien tuotosta omistajilleen. Muutamat metsäyhtiöt julistivat tuolloin, ettei metsiä kannata omistaa, eihän vain 3—4 prosentin ”harmaa” ja vakaa tuotto kiinnosta ketään.
UPM:n metsäpäällikkö perusteli HS:n sivuilla 11.10.2000 asiaa seuraavasti: ”Kun yhtiöiden omistajiksi ovat tulleet lyhyellä aikavälillä pelaavia rahastoja, sidotun pääoman seuraaminen on korostunut. Tällöin omat metsät antavat huonon tuoton.” Näin ehkä olikin, mutta tuottavan omaisuuden myynnistä saadut miljardit antavat nykyisin negatiivisen tuoton.
Turbokapitalismin seurauksena keskiluokan rahat ovat päätyneet yksiin käsiin, eikä tälle rahalle ole enää ostajaa, koska köyhtyneellä keskiluokalla ei ole enää uskoa taloudellisesti turvalliseen tulevaisuuteen.
– Antero Lattu (sd.), Imatra