Timo Harakan liito ei riitä puheenjohtajaksi

19.12.2016 Etelä-Saimaa ja Uutisvuoksi

Timo Harakan päätös asettua ehdolle SDP:n puhejohtajavaaliin Lahden puoluekokouksessa on ennakkohälystä huolimatta yllätys. Positiivinen sellainen. En kuitenkaan usko Harakan mahdollisuuksiin vielä tässä puoluekokouksessa, mutta se on hyvää harjoitusta vuoden 2019 puoluekokoukseen. Antti Rinne voi mennä puoluekokoukseen käytännössä varmana voittajana, onhan hänellä nyt takataskussaan täyskäsi vannoutuneita ”Antin äänestäjiä”.

Puheenjohtajaa ei kannata vaihtaa joka puoluekokouksessa.
Paikallisyhdistyksissä tehtiin valinnat puoluekokousedustajiksi hyvissä ajoin niin, että Rinne saattoi turvallisin mielin ilmoittaa lupauksensa mukaan marraskuussa suostumuksensa asettua ehdolle SDP:n puheenjohtajavaalissa, jos se on tarpeen. Tarve on monien mielestä suuri, ei vain vaalien takia, vaan taustalla on myös aito huoli SDP:n tulevaisuudesta, jos etujärjestöjen valta puolueessa kasvaa. SDP:tä kannattavien keskuudessa on kaikunut myös epäileviä kommentteja Antti Rinteen kyvyistä toimia pääministerinä jos SDP nousee suurimmaksi puolueeksi. Etujärjestöjen neuvotteluhuoneissa opittuja pelisääntöjä ei kannata soveltaa, kun noustaan eduskunnan eteen hallitusta johtavana ministerinä. Se on nähty myös Juha Sipilän alkutaipaleella.

Jo Seinäjoen puoluekokoukseen valmistauduttaessa, kun SDP:n sisäinen kapinaklikki valmistautui kaatamaan silloisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen, suoritettiin Rinteen leirissä sama laskenta. Jaettiin puoluekokousedustajat tässä mielessä varmoihin Antin ja varmoihin Jutan kannattajiin ja niihin, joiden päätöksillä ei pitänyt olla merkitystä. Rinteen piti olla jo tuolloin varma voittaja, ei selvällä erolla mutta kuitenkin. Urpilainen pystyi kuitenkin loistavalla puheellaan ja lavakarismallaan kääntämään monet Rinteen merkkiä rinnassaan kantaneista puolelleen, mutta ei riittävästi ja puheenjohtaja vaihtui. Vaihtuiko suomalaisen yhteiskunnan kannalta parempaan, jää toistaiseksi vastausta vaille.
Puheenjohtajaa ei kannata vaihtaa joka puoluekokouksessa, joten siinäkin mielessä on parempi antaa Antti Rinteelle työrauha. Rinteen on nyt vain voitettava loputkin jäsenistömme ”epäilevät Tuomaat” puolelleen, ilman syrjintää ja omien kannattajien nostamista johtaviin asemiin.

SDP:n tehtävänä on toimia heikommin yhteiskunnassa pärjäävien tukena, ja siihen tarvitaan mukaan suurin osa kansamme keskiluokasta ja sen edessä on myös etujärjestöjen haukkojen nöyrryttävä. Etujärjestöjen, ei työnantaja- eikä työntekijäjärjestöjenkään edut eivät saa talloa työttömien ja muiden heikommin yhteiskunnassamme pärjäävien oikeuksia jalkoihinsa. Siinä on meille demokratian voittoon luottavalle puolueväelle töitä kerrakseen.

Antero Lattu (sd.), Imatra

Lue artikkeli / kommentoi

Keskiluokan unohtaminen vei demarit alamäkeen

1.5.2015 Helsingin Sanomat, Demari, Etelä-Saimaa, Uutisvuoksi

Tunnettu demarivaikuttaja Lasse Lehtinen evästi SDP:n vaalitappion seurauksista omia ja vieraita 24.4. Verkkouutisten kolumnissaan: ”Hallituksesta paljon toimivampi ilman SDP:tä”. Nyt on perehdyttävä myös SDP:n pitkään jatkuneen alamäen syihin pelkäämättä siitä avautuvia uusia haavoja. Ne paranevat aikanaan, jos puolueen jäsenkunta uskaltaa katsoa avoimin silmin hieman myös taustapeiliin ja hyväksyä tehdyt virheet itse aiheutetuiksi.

Keskituloiset on yhteiskunnan kantava voima, joka elättää myös köyhimmän väestön osan.
Kun Neuvostoliitto romahti sosialistisen kokeilun epäonnistumisen seurauksena, kutistui samalla kommunistinen aatepohja lähes olemattomiin. Neuvostoliiton romahduksen seurauksena häipyi Suomessa demarien vasemmalta puolelta vahva väliseinä, ja koko poliittinen paketti, kokoomuksesta sosiaalidemokraattien vasempaan siipeen, siirtyi muutaman asteen vasemmalle. Keskusta ja kokoomus siirtyivät käytännössä demarien entisiin asemiin.

Demarit tekivät tässä tilanteessa strategisen virheen, kun eivät ymmärtäneet enää riittävän voimakkaasti puolustaa keskituloisen väestön asiaa, vaikka juuri keskituloiset on yhteiskunnan kantava voima, joka elättää myös köyhimmän väestön osan. Varaton ihminen ei toista varatonta pysty taloudellisesti tukemaan.
Siirtymää tuki myös joidenkin vasemman siiven demarien kiire vallata entisten kommunistien ääniä ottamalla harha-askeleita vasemmalle, vaikka Suomessa ei ole demarien vasemmalla puolella riittävästi länsimaisen elämänkatsomuksen omaavaa väkeä.

Osa SDP:n johtoa ei rohkene avoimesti myöntää, että suurin osa sekä nyt että aiemmin demareita äänestäneitä ei ole koskaan ollut sosialisteja, vaan demokraatteja ja kommunistisen järjestelmän hylkijöitä. Aate kommunismin vastustajina kanavoitui vuosikymmeniä parhaiten demarien riveissä, koska kommunistit peitejärjestöineen pitivät demareita kaikkein pahimpina ”luokkapettureina”, lähinnä lakkorikkureihin verrattavina. Nyt erityisesti miespuoliset entiset ”duunaridemarit” ovat uusia isänmaan uhkakuvia puolustaessaan löytäneet kanavansa Timo Soinin joukoista.

Antero Lattu (sd.), Imatra

Lue artikkeli / kommentoi