Sosiaalidemokraattien energiapolitiikka sekä kuntien että koko valtakunnan tasolla perustuu ilmastomme kannalta kestävään kehitykseen. Ilmaston lämpenemisen ovat havainneet kokemuspohjaisesti ainakin kaikki yli 50 v. suomalaiset. Koko maailman väestö on nyt yleisesti tunnustettujen uhkakuvien kannalta ratkaisevassa asemassa. Ihmiskunnan selviytyminen ratkeaa tosiasioiden tunnustamisella ja tahdostamme muuttaa energiapolitiikka fossiilisia päästöjä tuottavasta energiantuotannosta ilmaston kannalta hiilidioksidineutraaliin energiantuotantoon.

Ilmakehän lämpenemistä aiheuttavien kasvihuonekaasujen dramaattinen kasvu aiheutuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä energian tuotantoon. Kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi (CO2), mitä muodostuu fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – käytöstä. Lisänä ovat metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä ns. F-kaasut fluorihiilivedyt (HFC). Nyt ilmakehässä on hiilidioksidia jo yli 400 ppm eli n. 4 dl/m3. Edellisen kerran ilmakehän CO2 pitoisuus oli yhtä suuri n. 4 miljoonaa vuotta sitten. Vielä muutama sukupolvi sitten, 1800-luvun lopulla ilmakehässä oli hiilidioksidia vain runsas kahvikupillinen yhdessä kuutiometrissä ilmaa. Nyt sitä on jo ison olutlasin sisältämä määrä ja ennusteiden mukaan noin 80 vuoden kuluttua jo yksi litra/m3

Ilmakehän Hiilidioksidipitoisuus kasvaa hurjaa vauhtia

Pääasiallisin syy ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun on maapinnan alta nostetut ja energiaksi poltetut hiilipitoiset fossiiliset polttoaineet, kuten kivihiili, öljy ja maakaasu. Näiden polttoaineiden kasvihuoneilmiötä vahvistavat palamiskaasut muuttavat ilmakehän hiilitasetta. Kasvanut hiilioksidipitoisuus nostaa vain hieman maapallon lämpötilaa, mutta sen vaikutus moninkertaistuu, koska lämmennyt ilma sitoo enemmän vesihöyryä. Se taas on luonnollisuudestaan huolimatta kokonaisvaikutuksiltaan suurin kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Ihmiskunnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä jää arvioiden mukaan 45% ilmakehään, valtameriin päätyy 30% ja loput 25% sitoutuu kasveihin ja maaperään.

Suurimmat päästöt aiheuttaa Kiina 10,3 miljardin tonnin vuosipäästöillään, pahana kakkosena on USA 5,2 miljardilla tonnilla. Suomen 65 miljoonan tonnin vuosipäästöt häviävät näissä mittasuhteissa virhemarginaaliin. Oikeudenmukaisempaa on kuitenkin laskea CO2 päästöt maan asukasta kohti, eli ns. yhden henkilön hiilijalanjälki. Esim. USA:ssa se on 16,4 t (tonnia)/asukas, Saksassa 9,2 t, Suomessa 8,5 t ja Kiinassakin jo 7,5 t yhtä Kiinalaista kohti laskettuna. Kiinan vuotuiset fossiiliset kasvihuonekaasupäästöt ovatkin kasvaneet viimeisten 20 vuoden aikana valtavin harppauksin 2,2 miljardista tonnista nykyiseen 10,2 miljardiin tonniin. Kiinan vuositason kasvu on ollut 400 miljoonaa tonnia, mikä on yli viisinkertainen Suomen vuotuisiin kokonaispäästöihin verrattuna. Suomen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta on hyvin vähäinen huolimatta energiaa runsaasti käyttävästä teollisuudesta. Teollisuutemme energiatehokkuus on maailma huippua. Sijoitus Suomeen on aina sijoitus kestävään kehitykseen.

Kun tehtaita ja tuotteiden valmistusta suunnitellaan, on maapallon ilmakehän lämpenemisuhan edessä kaikkein tärkeintä laskea energian käytön tehokkuus ja tuotteen valmistuksen hiilijalanjälki. Tässä asiassa on Suomen maaperälle, Suomen ja EU:n lainsäädännön alaisuuteen sijoittuva teollisuus vahvoilla ja voimme aivan oikeutetusti vaatia tuotannon siirtämistä Kiinasta tai USA:sta Suomeen tai ainakin vastaavan energiatehokkuuden omaaviin EU maihin.

FOSSIILINEN ja BIOLOGINEN HIILIKIERTO

– Antero Lattu, sd. insinööri, Imatra

Kouvolan Sanomat 10.4.2011

(klikkaa kuvasta nähdäksesi suurempi PDF-vedos)

23.3.2011 Helsingin Sanomat, Uutipäivä Demari, Etelä-Saimaa…

Sähköä saamme pistorasiasta, se tiedetään. Mutta tiedämmekö, että sähkön syöttö pistorasiaan on muuttunut tunneasiaksi. Näin voi päätellä, jos tutustuu poliittisen johtomme viimepäivien puheisiin energiasta. Selityskin löytyy. Eduskuntavaalit ovat ovella ja suurin osa kansasta suhtautuu kielteisesti ydinvoimaan, vaikkakin myönteisesti jokapäiväiseen pistorasiasta saatavaan sähköön. Siinä on meille haastetta kerrakseen. Anteeksi ei anneta, jos sähköä ei tule kun joulukinkku pitäisi paistaa tai työpaikat siirtyvät varmemman energian maihin.

Mihin hävisi keskustelu fossiilista päästöistä? Saksastakin on tulossa Angela Merkelin johdolla Fukushiman takia hiilen polttaja, koska paljon julkisuutta saanut aurinko- ja tuulienergia eivät täytä teollisuuden tarpeita. Hiilen, öljyn ja maakaasun poltto lisää ilmakehän hiilidioksidin määrää ja aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Runsaat 100 v. sitten kuutiometrissä ilmaa oli hiilidioksidia vain kahvikupillinen, nyt runsas olutpullollinen ja 50-100 v. kuluttua yksi jo litra. Jotain on tehtävä, viestitti tiedeyhteisö ja kansa vaati päättäjiltä ympäristövastuuta.

Seurauksena oli biopolttoainevimma jopa Suomessa, vaikka olimme jo muutenkin bioenergian suurvalta. Energian kokonaiskulutuksestamme 26% tuotetaan uusiutuvilla polttoaineilla, kiitos puunjalostusteollisuuden, fossiilisilla polttoaineilla 47%, ydinvoimalla 19%, turpeella 5% ja loput 3% on tuontisähköä. Kemiallinen sellutehdas on biojalostamo, joten metsät kannattaa hyödyntää puunjalostusteollisuudessa.

(suurempi kuva)

Jos teollisuus hävitetään Suomesta häilyvän energiapolitiikan ja risupakettien seurauksena, on kohtalomme kolkko. Me tarvitsemme ydinvoimaa myös tulevaisuudessa.

Harrisburg, Tshernobyl tai Fukushima eivät pysäytä ydinvoimaloiden rakentamista maailmalla, joten kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n on tehostettava toimintaansa. Säännölliset ydinvoimaloiden julkiset auditoinnit ja kansainvälisesti langetettavat sanktiot puutteista on saatava keskeiseksi osaksi IAEA:n toimintaa, muuten joudumme jatkossakin kärsimään huolimattomuuden tai luonnonmullistusten aiheuttamista katastrofeista.

Antero Lattu sd.
insinööri
Imatra

Kuva: Idea go / FreeDigitalPhotos.net

Uutis-Vuoksi xx.2.2009

Mikko Mäenpää, STTK:n puh.joht. vaati palkansaajajärjestöjen johdolle koulutusta globaalin talouden vaikutusten ymmärtämiseksi. (HS. 18.2.09). Sitra järjesti aiemmin kursseja suomalaisille talouselämän päättäjille laidasta laitaan. Valitettavasti Esko Aho lopetti kurssit ja sen seurauksia on nähtävissä. Muutaman vuoden takainen paperiteollisuuden lakko työsulkuineen olisi saattanut jäädä kokematta jos palkansaajajärjestöillä olisi ollut riittävästi tietoa, jo silloin tiedossa olleesta alan kehityksestä maailmalla. Mäenpään mukaan Sitran kursseilla saivat yhtäläistä kansainvälisen taloustiedon oppia, työnantajat, palkansaajajärjestöjen pomot sekä virkamiehet. Taloustiedon kursseilla omaksuttu yhteinen talouskieli ja yhteinen näkemys suomalaisten keskeisimmistä taloudellisista eduista oli johtavana vaikuttimena kun Suomi liitettiin Euroopan Unioniin.

Nykyiseen globaaliin talouskriisiin eivät suomalaiset ole voineet vaikuttaa. Se päättyy aikanaan ja silloin pitää suomalaisella yritysjohdolla, palkansaajajärjestöillä ja poliitikoilla olla yhteinen näkemys keinoista pärjätä globaalissa kilpailussa. Suomi on vain viiden miljoonan ihmisen kansakunta. Kansainvälisen mittapuun mukaan lähinnä suurkaupunki, mikä sijaitsee toivottoman kaukana globaalin talouden kuumista pisteistä. Kun me vielä olemme selvästi muita teollisuusvaltioita riippuvaisempia kansainvälisestä kaupasta, on Mikko Mäenpään huoli tulevaisuudestamme oikeutettu. Suomen sisämarkkinat eivät riitä ylläpitämään elintasoamme lähestulkoon nykyisellä tasolla. Tämä perusasia on kaikkien suomalaisen on ymmärrettävä. Järjestöjohtajien ja poliitikkojen on oivallettava talousasiat paljon laajemmin. Heidän sisäistettävä globaalin talouden vaatimukset suomalaiseen yhteiskuntaan asemansa mukaisesti sekä vaalittava kansakunnan yhteistä etua.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on pettynyt tilanteeseen, missä työntekijäjärjestöt ovat keskittyneet vain kotimaan työmarkkina-asioihin. Samaa impivaaralaista kotiin käpertyvää ajattelua hän näkee myös useimpien suomalaisten poliitikkojen ajattelussa. Valitettavasti Mäenpää on oikeassa pohdinnoissaan. Aikaa ei ole enää hukattavissa likinäköiseen, omien rajattujen yhteisöjen etujen ajamiseen. Toivotaan että Mäenpään viesti yhteisen talouskoulutuksen tarpeellisuudesta ymmärretään, vaikkapa Suomen Pankissa.
 
Antero Lattu
Kaupunginvaltuuston ja
hallituksen jäsen
SDP Imatra

Etelä-Saimaa Helmikuu 2007

SDP:n vaaliohjelman julkistamisen jälkeen Keskustan Mauri Pekkarinen äityi kehumaan SDP:n Eero Heinäluoman bioenergiaan liittyviä kannanottoja. Toivottavasti Pekkarinen on vielä toisenkin lukemisen jälkeen samalla kannalla. Jos yhteinen sävel löytyy, niin Suomen Keskusta on samalla löytänyt energiapolitiikassaan oikean tien SDP:n vanavedessä.
Sosialidemokraatit painottavat ohjelman ilmasto-osiossa monipuolista energiantuotantoa takaamaan kansalaisille ja teollisuudelle vakaan ja kohtuuhintaisen energian. Bioenergian käytön lisääminen on ohjelman eräs keskeinen sanoma. Tässä asiassa odotetaan tutkimustuloksia siitä mikä olisi koko kansakunnan kannalta paras tapa lisätä bioenergian käyttöä. Mauri Pekkarinenhan sen sijaan moitti julkisesti Ympäristöministeriön tutkimusjohtajaa kun tämä esitti SDP:n vaaliohjelman mukaista järjestystä, ensin tutkitaan ja vasta sitten investoidaan.
Ainakin osa Keskustan ja MTK:n johtoa näyttää kuitenkin jo ”haistaneen” yhteiskunnan rahaa ja odottaa välittömiä investointitukia, niin peltoenergialle kuin kirkonkyliin rakennettaville hakekattiloille. Tämä toive tukee yhtä Kepun keskeisintä tavoitetta pitää koko maa harvaan asuttuna.
MTK metsäjohtaja Antti Sahin puhe Ähtärissä 6.11 pidetyillä bioenergiapäivillä on mielenkiintoinen. Puheessaan Sahi syyttää bioenergian käytön kruunun jalokiveä, metsäteollisuutta siitä että se yrittää haalia käsiinsä koko metsäsektorin puusta hakkuutähteeseen. MTK ajaa voimakkaasti mallia missä puun hinnan nostamiseksi, yhteiskunnan varoilla rakennettaisiin polttolaitoksia ympäri Suomea lisäämään puun ja metsähakkeen kysyntää.
Vaikka hakkuutähteitä vielä toistaiseksi riittää, niin sen käyttöä pitää tarkastella koko valtakunnan kannalta, ei minkään pienryhmän lyhytnäköisten etujen kannalta. Valtakunnan kokonaisedun kannalta jalostuskelpoisen puun laajamittainen polttaminen on kestämätön ratkaisu. Globaalin kasvihuoneilmiön hidastamiseksi se ei edes ole paras malli vähentämään fossiilisia hiilipäästöjä. Metsäteollisuuden tehokkaat CHP-kattilat sekä valmis puun keräys- ja kuljetusinfra ovat nyt ja toivottavasti vielä pitkälle tulevaisuuteen, yksi parhaimmista menetelmistä vastata välittömiin kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin Suomessa.
Puunjalostus paperi- ja pakkausteollisuuden tuotteiksi, kierrätys sanomalehtipaperiksi tai muuksi kierrätysmateriaaliksi ja lopuksi käyttö biopolttoaineena on bioenergian hyödyntämistä parhaimmillaan. Puunjalostus tuo valtakuntaan vaurautta jopa monikymmenkertaisesti enemmän kuin puun suora energiakäyttö.
Metsäteollisuus on jo aloittanut tutkimukset toisen polven bioenergian tuotantoon liittyvien ratkaisujen kaupalliseksi hyödyntämiseksi tehtaiden yhteydessä. Valtion on nyt tuettava tutkimus- ja kehitystyötä toisen polven biopolttoaineiden saamiseksi käyttökelpoisiksi tuotteiksi.

Toivottavasti Mauri Pekkarisen kehut SDP:n energiaohjelmalle hillitsee myös MTK:n hevosia.

Antero Lattu
Imatralainen insinööri
kansanedustajaehdokas (SDP)