MALTTIA ULKOISTAMISKESKUSTELUUN

Uutisvuoksi 3.1.2011
Läsnäolopalvelujen tuottaminen nousi näkyvästi foorumille, kun vuorineuvos Gustav von Hertzen kirjoitti aiheesta (Helsingin Sanomat 27.12).

Von Herzen kohdisti vaatimuksensa verovaroin tuotettujen palvelutoimintojen kilpailuttamiseen. Yksityisellä sektorilla palvelutuotantoa ohjataan talousperusteisesti. Näin ainakin pitäisi olla. Myös yksityisellä sektorilla on tässä asiassa omat kvarttaalitaloudesta aiheutuvat haasteensa. Eikä aina riittävän ajoissa havaita palvelutoimintojen liittyvän niin tiiviisti ydinliiketoimintaan, ettei niitä pitäisi toisistaan edes erottaa.
Julkisella sektorilla on tähän asti ollut mahdollista tuottaa palvelut myös jossakin määrin aatteelliset näkökohdat huomioiden. Lähtökohtaisesti palvelut on tästä huolimatta pitänyt tuottaa kustannustehokkaasti. Jos palvelutuotantoon liitetään strateginen ulkoitamistavoite, ollaan pahasti harhassa. Von Hertzenin ehdotus on tältä osin sekä teoriassa, että käytännössä puhdasta aatteellista kapitalismia. Päätyisimme ojasta allikkoon, vaikka tavoitteena on kustannustehokkuus.

Palveluiden ostaminen on useimmissa tapauksissa todella vaativa ja syvää alan osaamista vaativa laji. Ulkoistamispalveluja tuottavat yritykset ja aatteelliset ulkoistajat eivät tietoisesti huomioi propagandassaan, että palvelun tilaajan on pidettävä itsellään riittävä ja todella asiantunteva henkilökunta voidakseen muutaman vuoden välein kilpailuttaa palvelut. Puhumattakaan että ne olisi laskelmissa huomioitu. Kun huomioidaan, on usein seurauksena aiempaa kalliimpi palvelutuotantojen ratkaisu. Ei tätä sanonut kolumnissaan von Hertzenkään. Ulkoistamispalvelujen tuottajat tähtäävät tilanteeseen, missä ostaja on täydellisesti palvelutuottajan sätkynukke ja pahimmillaan jopa luulee hallitsevansa asiat paremmin kuin palvelutuottaja.

Kansalaiset valitkoon vaaleissa poliittisiksi päättäjiksi henkilöt, jotka pystyvät tekemään valtion- tai kuntatalouteen liittyvät päätökset veronmaksajien kannalta kustannustehokkaimmin ja ilman pakottavaa aatteellista paatosta.

Antero Lattu sd.
Imatra

Lue artikkeli / kommentoi

PAAVO LIPPOSEN SOKEA PISTE

Etelä-Saimaa ja Uutispäivä Demari 29.12.2010

Suomen kansan syvät rivit eivät ole suomettuneet missään vaiheessa. Jos suomettuneita vieläkin pitää roikuttaa kepin nokassa, näytille nostettakoon ne poliitikot jotka eivät julkisesti uskaltaneet esittää 70- ja 80-luvulla Neuvostoliiton ulko- ja sisäpolitiikkaa arvostelevia näkemyksiä. Heitä onkin pitkä rivi. Miettikää kuinka paljon lehdistö sensuroi kansalaisten lähettämiä totuuteen perustuvia kirjoituksia neuvostosurkeudesta. Media joutuu tässä asiassa yhtä lailla jalkapuuhun sen ajan suomettuneiden poliitikkojen kanssa.

Kansan isänmaallisuus ei ole sidoksissa äidinkieleen. Sveitsissä puhutaan ”kansainvälisen” lisäksi neljää Sveitsin virallista kieltä, saksaa, ranskaa, italiaa ja vähemmistökielenä vielä retoromaniaa. Silti Sveitsiläiset tunnetaan poikkeuksellisen isänmaallisena kansana. Vanhassa suomalaiskaupungissa Viipurissa tuli ennen sotia parhaiten toimeen jos puhui kohtuullisesti saksaa, venäjää tai ruotsia ja vielä auttavasti suomea. Tässä on meillä nykysuomalaisilla haastetta riittävästi. Meidän on löydettävä keinot koululaistemme motivoimiseksi tehokkaaseen kielten opiskeluun. Vauraampien tai enemmän koulutettujen perheiden vesoilla on aina ollut kielten opinnoissa etulyöntiasema. Rikkaat kodit pystyvät tukemaan ja tukevatkin tehokkaasti jälkikasvunsa kielten opintoja. Viimeistään lukion yhteydessä hyödynnetään mahdollisuudet oppilasvaihtoon. Otetaan ulkomaalaisia vaihto-oppilaita koteihin ja lähetetään vastavuoroisesti omat lapset maailmalle kieltä ja kulttuuria oppimaan. Näin pitääkin tehdä. Kaikilla ei vain ole siihen mahdollisuuksia.

Vieraan kielen oppii parhaiten ympäristössä missä jo vaippaikäisestä lähtien kuulee puhuttavan sellaista kieltä, mitä omassa kodissa ei kuule. Länsi-Suomessa kuulee suomen lisäksi puhuttavan ”aitoa” suomenruotsia, Itä-Suomessa kuulee puhuttavan aitoa venäjän kieltä. Vain impivaaralainen jääräpäisyys estää hyödyntämästä tätä mahdollisuutta oppia venäjän kieltä. Ei pakollisena, vaan mahdollisuutena. Englanti kansainvälisenä kielenä pysyköön ensimmäisenä vieraana kielenämme, koska sillä tulee hyvin toimeen myös pohjoismaissa. Ainakin allekirjoittanut on tullut.

Antero Lattu sd.
insinööri, Imatra
ehdolla kansanedustajaksi

Lue artikkeli / kommentoi

Jos ilmakehä osaisi puhua

Etelä-Saimaa 2007
Nyt on oltava erittäin tiukkana Suomen kansalaisten ja suomalaisen teollisuuden asiaa puolustettaessa. Tässä asiassa meidän puolesta puhuisi myös maapallon ilmasto jos se osaisi ilmaista asiansa sanoin. Koska ilmasto reagoi vain lämpötilaa nostamalla, kuten ihmisen keho kuumeella flunssan iskiessä, on parantavat rohdot annettava oikein. Ihmisen tapauksessa taudin aiheuttajan väärä määrittäminen tai lääkkeiden väärä annostus pahentavat tautia tai ainakin taudin paraneminen viivästyy. Ilmaston lämpenemiseen pätee sama asia. Ilmaston globaalia lämpenemisongelmaa hoidettaessa EU on nyt ottanut askeleen mikä pahentaa asiaa, mikäli käytetään väärää annostusta.
Tehokasta teollisuutta ei pidä hävittää ja korvata energiatehottomalla teollisuudella.
Ei riitä että vain EU alue vähentää yksipuolisesti päästöjä. Aasian ja USA:n on nieltävä samaan aikaan samat lääkkeet, muuten tauti pahenee. Suomen kannalta tilanne voi muodostua nopeasti kestämättömäksi. Globaalisti katsoen kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat vähenemisen sijaan jos Suomelle tulee velvoite pienentää päästöjään EU:n lupaamat 20%. Suomi on jo nyt biopolttoaineiden käytössä kärkimaita maailmassa.
Suomen osuus globaaleista kasvihuonekaasujen päästöistä on vain muutama promille ja osuus supistuu koko ajan. Esim. terästeollisuus Suomessa toimii poikkeuksellisen energiatehokkaasti ja puunjalostusteollisuus on erittäin merkittävä biopolttoaineiden hyötykäyttäjä. Puun kuori poltetaan biopolttoaineena, 56% kuoritusta puusta poltetaan biopolttoaineena lipeäkierrossa, 44% jalostetaan ympäristöystävällisiksi tuotteiksi, kierrätetään moneen kertaan ja poltetaan lopuksi biopolttoaineena. Tätä on vaikea enää optimoida, mutta EU:n päätöksistä johtuen voidaan menettää merkittävä osa optimoitua biopolttoaineen hyötykäyttöä ja iso osuus vientituloistamme.
Eduskunnassa tarvitaan tulevalla vaalikaudella, Suomessa sijaitsevan energiahyötysuhteeltaan tehokkaan teollisuuden puolustajia. Muuten käy huonosti meille ja muille.

Antero Lattu
Imatra
Kansanedustajaehdokas SDP

Lue artikkeli / kommentoi

Eläkkeelle vasta 40 vuoden työuran jälkeen

Imatralainen 27.10.2010

Oikeus täyteen työeläkkeeseen sen jälkeen kun 40 vuotta eläkettä kerryttävää työhistoriaa on takana, voisi olla nykyistä oikeudenmukaisempi ratkaisu eläkekiistoihin. Saavutettuun ikään perustuva eläkkeelle siirtyminen on elämälle vieras jäänne saksalaisesta byrokratiasta. Ihmisiä ei saa jakaa laatuluokkiin kuten viinejä iän tai valmistusvuoden perusteella.
 
Peruskoulun jälkeisten lyhyiden ammattiopintojen suoritus pitäisi avata työpaikan ovet n. 18 vuoden ikäisenä. Näinhän se meni vielä pari vuosikymmentä sitten ja pitäisi mennä edelleen. Optimitapauksessa 40 vuotta työelämää olisi täynnä jo 58v. ikäisenä. Lyhyet ammattiopinnot johtavat usein myös raskaisiin, kehoa kuluttaviin ja hyvää ruumiillista kuntoa edellyttäviin tehtäviin. Monissa tapauksissa 40 vuottakin on liikaa. Silti monelle kysyjälle lyödään Tuntematon Sotilas romaania mukaillen ”sellainen rätinki pöytään, että sinä et voi olla työkyvytön alle kuusikymppisenä”.
 
Jos pää ja istumalihakset kestävät, monet jatkavat opinahjoissaan lähes kolmekymppisiksi.
Kiitoksena pitkistä opinnoista on yleensä siisti sisätyö hyvässä virassa. Tosin monesti henkisesti kuluttavaa, mutta oikealla tavalla työkunnosta huolehtien ja järkevällä tehtäväjaolla työt voisivat jatkua 40 vuotta. Täysi työeläke olisi odottamassa viimeistään 65-67 v. ikäisenä.
 
Molemmissa tapauksissa jatkaminen työelämässä vielä 40 vuoden työuran jälkeen toisi eläkebonukset nykyiseen malliin, yhteiskunnan erityiskiitoksena huoltosuhdetta parantavasta toiminnasta.
 
Joku ratkaisu suomalaisten on löydettävä edessä odottavan kestämättömän huoltosuhteen korjaamiseksi. Huoltosuhteella tarkoitetaan työelämässä olevien ja yhteiskunnan elätettävänä olevien laskennallista suhdetta. Aleksis Kiven romaanissa seitsemän veljeksen koti Jukola meni turmioon, kun huoltosuhde vääristyi. Aiemmin kun veljesten esi-isät vielä elivät ja töitä tehtiin koko perheen voimin, oli huoltosuhde kunnossa. Seurauksena siitä Jukolan pelloilla aaltoili teräinen vilja.
Veljesten äiti yritti vielä pitää taloa pystyssä, mutta kun romaanin hienosti kuvaamana veljesten isä poikineen mönki mieluummin metsissä ja vietti aikaa toimettomana uuninpankolla, oli koko maatila mennä perikatoon. Romaanin seitsemän velikultaa ymmärsi lopulta elämisen perustotuudet ja kaikki päättyi hyvin.
 
Suomelle ei näin tule käymään, jos emme pysy nykyistä selvästi kauemmin yhteiskunnallemme hyvinvointia tuottavan elinkeinoelämän palveluksessa. Tämä asettaa suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoa tukevia vaatimuksia myös elinkeinoelämän ”liituraidoille”.
 
Antero Lattu sd.
Kansanedustajaehdokas
Imatra

Lue artikkeli / kommentoi

Verorahat kohdistettava oikein

Uutis-Vuoksi 8.10.2010

Teidän valitsemat kunnallispoliitikot sijoittavat verorahojanne liikuntaharrastusten tukemiseen, Jäähalliin, Tennishalliin, Latuverkoston ylläpitoon jne. Olisiko näille verorahoille ollut tärkeämpiä kohteita? -sosiaalitoimen lisärahoitus, -vesiverkostot, -tiet, -velkojen maksu. Rahanreikiä riittää.
 
Miksi Teiltä, hyvät veronmaksajat, kerätään osa tuloistanne yhteiskunnan kassaan. Saatteko haluamaanne vastinetta, kun lain koura käy taskullanne tilipäivinä ja aina kun rahapussianne hieman raotatte. Kaupunginvaltuutettuna ja -hallituksen jäsenenä, minun on pohdittava näitä asioita koko ihmiselämän elinkaari huomioiden. En hyväksy ratkaisuja, mitkä ovat vain pika-apua akuuttiin hätään. Pyrin aina pohtimaan mikä on syy ja seuraus tai perusvoima ja sen johdannainen.
Ajoin valtuustossa jäähallin rakentamista Imatralle, tuin tennishallihanketta ja olen tukenut muitakin sivistys- ja liikuntapainotteisia investointeja tietäen hyvin huutavan rahapulan omaishoidossa sekä Sosiaali- ja Terveystoimen jatkuvan alijäämäisen budjetin. Sosiaali- ja Terveystoimen rahapula on krooninen, vaikka siihen uppoaa tänä vuonna liki 75 milj. € ja ensi vuonna enemmän. Kun tähän lisätään sivistystoimi eli käytännössä koulujen 40 milj €, ei muihin menoihin jää kuin 10 milj.€ kaupungin budjetista. Nämä asiat ymmärtäen olin valmis tukemaan jäähallin rakentamista. Te veronmaksajina olette oikeutettuja saamaan perustelut asiaan.
 
Keskityn enemmän syiden poistamiseen, kuin seurausten lievittämiseen. Valitettavan monet toimivat juuri päinvastoin. Sosiaali- ja terveys toimialan krooninen rahapula ei johdu siitä, että me valtuutetut emme anna riittävästi rahaa käyttöön. Syynä on se, että sosiaalitoimen vastuulle ajautuu liian paljon apua tarvitsevia kansalaisia liian nuorena. Olemme osittain epäonnistuneet lastemme kasvattajina, niin kotona kuin kouluissakin. Tutkimusten perusteella jo yhden sukupolven epäonnistuminen johtaa usein seuraavan polven epäonnistumiseen. Jokainen nuori, joka ajautuu koulun penkiltä suoraan sosiaalitoimen pysyväksi asiakkaiksi on liikaa. Tämän negatiivisen jatkumon katkaisemiseen olen sitoutunut aatteella; Ota vastuu omasta elämästäsi ja terveydestäsi, yhteiskunta tukee sinua siinä. Uskon vakaasti, että sijoitukset sivistystoimeen so. koulut, urheiluhallit, teatterit jne. saadaan moninkertaisina takaisin säästöinä sosiaalitoimen kuluissa.
 
Terve yhteiskunta huolehtii vanhuksista, nuorista, sairaista ja vammaisista kohdistamalla verovarat riittävinä ja oikein kohdistettuina. Vielä tämän jälkeenkin jää rahaa kaupunki-infran ylläpitoon. Epäterve yhteiskunta ei tähän kykene.
 
Antero Lattu
Kansanedustajaehdokas sd.
Imatra

Lue artikkeli / kommentoi